Ta-dah! Uusi Kudos luettavissa myös juuri tässä ja nyt! Ota ja selaile, äläkä unohda lähettää palautetta lukemastasi osoitteeseen kudoslehti@gmail.com. Työryhmä kiittää, paperiversion jakelupaikat päivitetään blogiin muutaman päivän kuluessa.
Kudos 2010 Lores
torstai 25. marraskuuta 2010
Alati uudistuva Kudos
Uskomatonta mutta totta - Kudos ilmestyy ensi viikolla! Tarkkaile blogiamme, ilmoitamme täällä, mistä löydät ikioman paperisen kappaleesi. Esimakua tarjoilee päätoimittajamme Sennin pohdiskeleva avauskirjoitus, jonka voit lukea alta.
"Uusiutuminen on ominaista kaikenlaisille kudoksille. Kudos -lehtikin on muuttanut muotoaan useaan otteeseen - niin juttuaiheet, näkökulmat kuin työryhmäkin ovat ehtineet uudistua matkan varrella. Toivon mukaan tie on kuitenkin vienyt parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja lehti täyttää tavoitteensa herättäen lukijassa uusia ajatuksia.
Halusimme koota yhteen juttuja tärkeistä asioista, jotka turhan usein menettävät palstatilansa
muille aiheille. Ympäristön ja ihmisen huomioonottaminen on periaate, joka kantaa läpi lehtemme. Sisäsivuilta löydätkin juttuja niin kierrätysmuodista kuin ihmis- ja eläinoikeuksistakin. Haluamme
tarjota tuoreita näkökulmia ja saada sinut kenties kyseenalaistamaan totuttuja toimintatapoja.
Vaikka meillä Suomessa periaatteessa huolehditaan jokaisen hyvinvoinnista, on monen asiat
luvattoman huonosti. Näin joulun alla vähävaraisten avuntarvetta tuodaan esille muun muassa
erilaisten keräysten muodossa. Ei kuitenkaan riitä, että huomioimme huono-osaiset kanssaeläjämme vain kerran vuodessa - huolenpidon pitäisi olla jokapäiväistä. Tänä vuonna eniten puhuttanut ihmisoikeusasia on kiistämättä ollut romanitilanne. Aihetta on puitu ympäri Euroopan löytämättä toimivaa ratkaisua. Toimittajamme Kristiina Baltzar pohtii artikkelissaan, miksi romanipolitiikka on yhä niin ongelmallista. Liisa Turves taas uppoutuu jutussaan eläinoikeuksiin ja Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjaan. Kuinka lujassa turkisteollisuuden perinteet ovatkaan yhä tänäkin päivänä?
Sivistynyt ihminen osaa kantaa vastuunsa myös ympäristöstään. Tuhlaamme luonnonvaroja yhä
kasvavissa määrin ja kulutamme sekä tavaraa että ympäristöä tahdilla, joka ajaa niin ihmisen kuin maapallonkin pian loppuun. Elämme kulutusyhteiskunnassa, jossa ostamista on vaikeaa - jollei mahdotonta - lopettaa. Kauppareissulla voi kuitenkin tehdä fiksuja valintoja, suosimalla esimerkiksi reilun kaupan tuotteita. Eettisyyden, ekologisuuden ja jopa tyylikkyyden voi saada nykyään samassa paketissa. Tämän todistaa Oulun oma Katja Iljana kierrätysmateriaaleista valmistetuilla vaatteillaan.
Ollakseen eko ei siis enää tarvitse luopua mistään. Kauneudenhoitokin onnistuu luomusti yhtä hyvin - ja terveellisemmin - kuin kemikaaleilla. Vastuullisten vinkkien lisäksi Kudoksessa pohditaan kulutusta muiltakin kanteilta. Dyykkausartikkeli neuvoo keinoja ruuan hankkimiseen ilman rahaa, ja Iikka Kivi kirjoittaa kolumnissaan kapitalismikritiikistä.
Niin kuin kudos muodostuu vierekkäisistä, toisiaan tukevista soluista, tarvitsee myös ihminen
rinnalleen muita ihmisiä täysillä toimiakseen. Yksin ei kukaan pärjää, vaan joukossa on tunnetusti voimaa. Toivottavasti tämä luomamme Kudos kannustaa kaikkia pitämään huolta kanssaihmisistään ja ympäristöstään, itseään unohtamatta. Tapoja toimia on lukemattomia ja pienilläkin teoilla on suuret vaikutukset, kun niitä tekemässä on iso joukko ihmisiä. Maailma muuttuu yhteistyöllä."
"Uusiutuminen on ominaista kaikenlaisille kudoksille. Kudos -lehtikin on muuttanut muotoaan useaan otteeseen - niin juttuaiheet, näkökulmat kuin työryhmäkin ovat ehtineet uudistua matkan varrella. Toivon mukaan tie on kuitenkin vienyt parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja lehti täyttää tavoitteensa herättäen lukijassa uusia ajatuksia.
Halusimme koota yhteen juttuja tärkeistä asioista, jotka turhan usein menettävät palstatilansa
muille aiheille. Ympäristön ja ihmisen huomioonottaminen on periaate, joka kantaa läpi lehtemme. Sisäsivuilta löydätkin juttuja niin kierrätysmuodista kuin ihmis- ja eläinoikeuksistakin. Haluamme
tarjota tuoreita näkökulmia ja saada sinut kenties kyseenalaistamaan totuttuja toimintatapoja.
Vaikka meillä Suomessa periaatteessa huolehditaan jokaisen hyvinvoinnista, on monen asiat
luvattoman huonosti. Näin joulun alla vähävaraisten avuntarvetta tuodaan esille muun muassa
erilaisten keräysten muodossa. Ei kuitenkaan riitä, että huomioimme huono-osaiset kanssaeläjämme vain kerran vuodessa - huolenpidon pitäisi olla jokapäiväistä. Tänä vuonna eniten puhuttanut ihmisoikeusasia on kiistämättä ollut romanitilanne. Aihetta on puitu ympäri Euroopan löytämättä toimivaa ratkaisua. Toimittajamme Kristiina Baltzar pohtii artikkelissaan, miksi romanipolitiikka on yhä niin ongelmallista. Liisa Turves taas uppoutuu jutussaan eläinoikeuksiin ja Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjaan. Kuinka lujassa turkisteollisuuden perinteet ovatkaan yhä tänäkin päivänä?
Sivistynyt ihminen osaa kantaa vastuunsa myös ympäristöstään. Tuhlaamme luonnonvaroja yhä
kasvavissa määrin ja kulutamme sekä tavaraa että ympäristöä tahdilla, joka ajaa niin ihmisen kuin maapallonkin pian loppuun. Elämme kulutusyhteiskunnassa, jossa ostamista on vaikeaa - jollei mahdotonta - lopettaa. Kauppareissulla voi kuitenkin tehdä fiksuja valintoja, suosimalla esimerkiksi reilun kaupan tuotteita. Eettisyyden, ekologisuuden ja jopa tyylikkyyden voi saada nykyään samassa paketissa. Tämän todistaa Oulun oma Katja Iljana kierrätysmateriaaleista valmistetuilla vaatteillaan.
Ollakseen eko ei siis enää tarvitse luopua mistään. Kauneudenhoitokin onnistuu luomusti yhtä hyvin - ja terveellisemmin - kuin kemikaaleilla. Vastuullisten vinkkien lisäksi Kudoksessa pohditaan kulutusta muiltakin kanteilta. Dyykkausartikkeli neuvoo keinoja ruuan hankkimiseen ilman rahaa, ja Iikka Kivi kirjoittaa kolumnissaan kapitalismikritiikistä.
Niin kuin kudos muodostuu vierekkäisistä, toisiaan tukevista soluista, tarvitsee myös ihminen
rinnalleen muita ihmisiä täysillä toimiakseen. Yksin ei kukaan pärjää, vaan joukossa on tunnetusti voimaa. Toivottavasti tämä luomamme Kudos kannustaa kaikkia pitämään huolta kanssaihmisistään ja ympäristöstään, itseään unohtamatta. Tapoja toimia on lukemattomia ja pienilläkin teoilla on suuret vaikutukset, kun niitä tekemässä on iso joukko ihmisiä. Maailma muuttuu yhteistyöllä."
torstai 18. marraskuuta 2010
Toimittajan pohdintoja
Muistan, kuinka lukion aikana ja sen jälkeen oli vaikea miettiä, mitä halusi lähteä opiskelemaan. Muistan kerran tokaisseeni siskolleni, että niin monet asiat kiinnostavat, joten on vaikea päättää, mitä tekisi. Aloitettuani vahingossa journalistiopinnot vihasin aluksi haastattelujen tekemistä. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin huomasin niiden edut. Sain tutustua moneen uuteen ihmiseen ja asiaan, joihin en olisi muuten tutustunut.
Olen aina halunnut tehdä työtä, jonka kautta voisi jotenkin vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Toivottavasti vieläpä positiivisesti. Niinpä Kudokseen tulevia artikkeleita romanipolitiikasta ja Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta on mielenkiintoista työstää. Valko-Venäjä-juttua tehdessäni huomasin taas yhden opintoihini liittyvän edun, joka on ehkä samanaikaisesti myös taakka: asiat ja ihmiset tulevat paljon lähemmäksi. Henkilökohtaiset tarinat eivät kosketa vain lukijaa vaan suurissa määrin myös toimittajaa. Pelko, epäoikeudenmukaisuus ja vääryydet tulevat henkilökohtaisella tavalla silmien eteen haastatellessa oikeita ihmisiä, jotka ovat kokeneet nämä asiat omakohtaisesti, omassa elämässään. Kudoksessa pääsette lukemaan kahden haastateltavan omakohtaisia tarinoita Valko-Venäjän nykyisestä ihmisoikeustilanteesta. Kummatkin heistä elävät yhteiskunnassa, jossa ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyyksiä kuten täällä Suomessa. Kumpikaan heistä ei ole silti luovuttanut. Eikä aiokaan. Artikkelissa luodaan myös lyhyt katsaus tämän vuoden joulukuussa järjestettäviin presidentinvaaleihin Valko-Venäjällä.
Olen aina halunnut tehdä työtä, jonka kautta voisi jotenkin vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Toivottavasti vieläpä positiivisesti. Niinpä Kudokseen tulevia artikkeleita romanipolitiikasta ja Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta on mielenkiintoista työstää. Valko-Venäjä-juttua tehdessäni huomasin taas yhden opintoihini liittyvän edun, joka on ehkä samanaikaisesti myös taakka: asiat ja ihmiset tulevat paljon lähemmäksi. Henkilökohtaiset tarinat eivät kosketa vain lukijaa vaan suurissa määrin myös toimittajaa. Pelko, epäoikeudenmukaisuus ja vääryydet tulevat henkilökohtaisella tavalla silmien eteen haastatellessa oikeita ihmisiä, jotka ovat kokeneet nämä asiat omakohtaisesti, omassa elämässään. Kudoksessa pääsette lukemaan kahden haastateltavan omakohtaisia tarinoita Valko-Venäjän nykyisestä ihmisoikeustilanteesta. Kummatkin heistä elävät yhteiskunnassa, jossa ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyyksiä kuten täällä Suomessa. Kumpikaan heistä ei ole silti luovuttanut. Eikä aiokaan. Artikkelissa luodaan myös lyhyt katsaus tämän vuoden joulukuussa järjestettäviin presidentinvaaleihin Valko-Venäjällä.
perjantai 12. marraskuuta 2010
Reilu startti viikonlopulle
Perjantain kunniaksi juhlitaan - tällä kertaa tosin reilummin kuin yleensä, eikä iltaan liity toimintakykyä lamauttavien substanssien nauttimistakaan. Kudoksen toimittajakunta ottaa osaa Reiluille kotikutsuille, jonne maailmankauppa Juuttiputiikin edustaja saapuu esittelemään reilun kaupankäynnin periaatteita.
Reilun kaupan kahvi, banaanit ja suklaa ovat jo vakiintuneet osaksi köykäisiempienkin kulmamarkettien valikoimaa. Vaikka virallinen Fair Trade -merkki helpottaakin ostopäätösten tekemistä, ei reiluus rajoitu pelkästään sinivihreällä sertifikaatilla varustettuihin pakkauksiin. Reiluuden pitäisi kuitenkin ulottua myös elintarvikekaupan ulkopuolelle - esimerkiksi reilua tai kestävän kehityksen periaattein tuotettua elektroniikkaa ei kauppojen hyllyillä nähdä, ja vaateteollisuudessakin reiluus jää vielä reilusti marginaaliin.
Reilun kaupan sertifointimerkki, tuo yin-yangia muistuttava pyörylä. Kuva peräisin osoitteesta http://www.reilukauppa.fi/?127&cmsshow=217;kuvapankki;5&image=217.
Fair Trade -sertifikaattia hallinnoi Suomessa Reilun kaupan edistämisyhdistys, joka on voittoa tavoittelematon organisaatio. Edistämisyhdistys tekee tiivistä yhteistyötä muun muassa maailmankauppojen kanssa, jotka puolestaan ovat reilun kaupan erikoisliikkeitä.
Toinen reiluutta peräävä toimija on Reilun kaupan puolesta ry eli tuttavallisemmin Repu ry, joka ei kuitenkaan valvo mainitun sertifikaatin käyttöä. Repu ry tukee muun muassa Puhtaat vaatteet -kampanjaa, joka "pyrkii parantamaan vaatetus- ja urheiluvaateteollisuudessa työskentelevien työntekijöiden oloja. " (Lähde: http://www.puhtaatvaatteet.fi/puhtaat_vaatteet/, luettu 12.11.2010)
Reilulla kaupalla pyritään turvaamaan köyhimpienkin maiden maanviljelijöiden ja käsityöläisten toimeentulo vetoamalla länsimaisten kuluttajien sosiaaliseen omatuntoon. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, onko oikein sälyttää osa kokonaisten maiden ongelmista yksittäisen kuluttajan niskoille? Globaali kauppa on lähtökohtaisesti epäreilua, koska - no, sen sallitaan olla. Niin ehdottoman kannatettavaa kuin Reilu kauppa onkin, on kohtuutonta, että maailmantaloudessa reiluus on edelleen pelkkä kuriositeetti, ja sellaisena se pysyykin, mikäli vastuuta ei siirretä yksinäiseltä kaupassakävijältä valtioille.
Kesteille siis - odotettavissa toivon mukaan avartavaa keskustelua ja kenties myös vaihtoehtoisia ideoita pukinkonttiin. Kudos toivottaa kaikille reilua viikonloppua!
Reilun kaupan kahvi, banaanit ja suklaa ovat jo vakiintuneet osaksi köykäisiempienkin kulmamarkettien valikoimaa. Vaikka virallinen Fair Trade -merkki helpottaakin ostopäätösten tekemistä, ei reiluus rajoitu pelkästään sinivihreällä sertifikaatilla varustettuihin pakkauksiin. Reiluuden pitäisi kuitenkin ulottua myös elintarvikekaupan ulkopuolelle - esimerkiksi reilua tai kestävän kehityksen periaattein tuotettua elektroniikkaa ei kauppojen hyllyillä nähdä, ja vaateteollisuudessakin reiluus jää vielä reilusti marginaaliin.
Reilun kaupan sertifointimerkki, tuo yin-yangia muistuttava pyörylä. Kuva peräisin osoitteesta http://www.reilukauppa.fi/?127&cmsshow=217;kuvapankki;5&image=217.
Fair Trade -sertifikaattia hallinnoi Suomessa Reilun kaupan edistämisyhdistys, joka on voittoa tavoittelematon organisaatio. Edistämisyhdistys tekee tiivistä yhteistyötä muun muassa maailmankauppojen kanssa, jotka puolestaan ovat reilun kaupan erikoisliikkeitä.
Toinen reiluutta peräävä toimija on Reilun kaupan puolesta ry eli tuttavallisemmin Repu ry, joka ei kuitenkaan valvo mainitun sertifikaatin käyttöä. Repu ry tukee muun muassa Puhtaat vaatteet -kampanjaa, joka "pyrkii parantamaan vaatetus- ja urheiluvaateteollisuudessa työskentelevien työntekijöiden oloja. " (Lähde: http://www.puhtaatvaatteet.fi/puhtaat_vaatteet/, luettu 12.11.2010)
Reilulla kaupalla pyritään turvaamaan köyhimpienkin maiden maanviljelijöiden ja käsityöläisten toimeentulo vetoamalla länsimaisten kuluttajien sosiaaliseen omatuntoon. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, onko oikein sälyttää osa kokonaisten maiden ongelmista yksittäisen kuluttajan niskoille? Globaali kauppa on lähtökohtaisesti epäreilua, koska - no, sen sallitaan olla. Niin ehdottoman kannatettavaa kuin Reilu kauppa onkin, on kohtuutonta, että maailmantaloudessa reiluus on edelleen pelkkä kuriositeetti, ja sellaisena se pysyykin, mikäli vastuuta ei siirretä yksinäiseltä kaupassakävijältä valtioille.
Kesteille siis - odotettavissa toivon mukaan avartavaa keskustelua ja kenties myös vaihtoehtoisia ideoita pukinkonttiin. Kudos toivottaa kaikille reilua viikonloppua!
maanantai 8. marraskuuta 2010
Rauhoitu, hyvä ihminen
Kiire. Stressi. Vuoden pimein aika. Lehden julkaisupäivä lähestyy vääjäämättä, ajatukset täyttyvät to do -listoista ja palaverimuistioista. Syke tykyttää 120:a, vaikka viettää päivät lähinnä istuvassa asennossa. Pelottavan tuttua, eikö?
Valmiiden juttujen pinoon ilmestyi eilen artikkeli meditaatiosta. Jo pelkkä silmäily rauhoitti - toimittaja piirtää haastatellusta meditaatio-ohjaaja Pirjo Wellingistä suorastaan seesteisen mielikuvan. Wellingin sanat kutsuvat pysähtymään. Pidetään siis kaikki pieni tauko, hetken lepokin tekee hyvää. Ota yksi hyvä kuppi kahvia, lue jutun ingressi alta ja loput muutaman viikon päästä Kudoksesta.
Nykyisessä stressiyhteiskunnassa hengitetään aivan kuin leijona juoksisi perässä, toteaa Pirjo Welling, joka toimii täyspäiväisenä joogan ja meditaation opettajana Oulun alueella. Joskus aamuisin kiire painaa päälle ja olo voi tuntua levottomalta, mutta tämäkään ei saa Wellingia jättämään aamuista meditaatiohetkeä väliin. Jo hetken meditoituaan hänen olonsa alkaa tasapainottua, ajatukset rauhoittuvat ja hengitys tasaantuu. Hän on läsnä hetkessä.
Valmiiden juttujen pinoon ilmestyi eilen artikkeli meditaatiosta. Jo pelkkä silmäily rauhoitti - toimittaja piirtää haastatellusta meditaatio-ohjaaja Pirjo Wellingistä suorastaan seesteisen mielikuvan. Wellingin sanat kutsuvat pysähtymään. Pidetään siis kaikki pieni tauko, hetken lepokin tekee hyvää. Ota yksi hyvä kuppi kahvia, lue jutun ingressi alta ja loput muutaman viikon päästä Kudoksesta.
Nykyisessä stressiyhteiskunnassa hengitetään aivan kuin leijona juoksisi perässä, toteaa Pirjo Welling, joka toimii täyspäiväisenä joogan ja meditaation opettajana Oulun alueella. Joskus aamuisin kiire painaa päälle ja olo voi tuntua levottomalta, mutta tämäkään ei saa Wellingia jättämään aamuista meditaatiohetkeä väliin. Jo hetken meditoituaan hänen olonsa alkaa tasapainottua, ajatukset rauhoittuvat ja hengitys tasaantuu. Hän on läsnä hetkessä.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Hei, me dyykataan!
Sää Oulun keskustan liepeillä: +3° C, kevyttä tihkusadetta. Aurinko laskenut klo 15.50. Odotettavissa lisää sadetta ja kylmenevää koko yöksi. Olosuhteet eivät siis voisi olla paremmat kahden toimittajan ja valokuvaajan hurjalle tutkimusmatkalle dyykkauksen kiisteltyyn maailmaan.
Vaikka dyykkaaminen ei ole enää Suomessakaan uusi ilmiö, puhuttaa se edelleen kauppojen omistajia, jätehuoltofirmoja, vartijoita ja asialle omistautuneita harrastajia. Suomi kuitenkin kuuluu siihen maailmanosaan, jossa tavaraa ja ruokaa riittää poisheitettäväksi asti, ainakin toistaiseksi. Elintarvikkeiden jatkuvasti kallistuessa tulevaisuus muuttunee hyvinkin toisenlaiseksi. Kannattaisiko partiossa opetella muiden selviytymistaitojen rinnalla myös dyykkaamista?
On dyykkaamisesta mitä mieltä hyvänsä, sen ekologiset arvot ovat kiistattomat. Dyykkaamiseen liittyy läheisesti freeganiuden käsite. Freeganismi on "elämäntapa, jossa pyritään toisten hukkaan heittämien tarvikkeiden käytöllä minimoimaan omaa osuutta ympäristön kuormittamisesta. (--) Perusteluna on se, että ostaminen tukee eettisesti arveluttavia aloja toisin kuin jätteen kierrätys." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Roskisdyykkaus, luettu 3.11.2010)
Perustiedot dyykkaamisesta tarjoaa Dyykkarit-foorumi. Erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä dyykkaamisesta, taideavusta ja kulutusyhteiskunnasta Hanna Nikkasen kirjoittamassa artikkelissa Vippaa kymppi taitelijalle (Fifi, 01.04.2009). Maininnan ansaitsee myös todella sympaattinen YLEn tuotanto vuodelta 2002, lyhytdokumentti Dyykkarit. Idealistiset ekonuoret puhuvat kansalaisvaikuttamisesta, kannabiksesta, kommuuniasumisesta ja toki siitä dyykkaamisestakin. Ja vaikka siltä saattaisi kuvauksen perusteella vaikuttaakin, nämä tyypit eivät ole myötähäpeää herättäviä yksisilmäisiä meuhkaajia vaan rauhallisia ja sanavalmiita henkilöitä, joiden arvomaailman ajattomuus vakuuttaa.
Kuinka työryhmämme siis pärjää? Iskevätkö vartijat nilkkaan, kuka joutuu jätepuristimeen? Ja ennen kaikkea, mitä jää käteen? Sen kertoo Kudos marraskuun lopulla.
Vaikka dyykkaaminen ei ole enää Suomessakaan uusi ilmiö, puhuttaa se edelleen kauppojen omistajia, jätehuoltofirmoja, vartijoita ja asialle omistautuneita harrastajia. Suomi kuitenkin kuuluu siihen maailmanosaan, jossa tavaraa ja ruokaa riittää poisheitettäväksi asti, ainakin toistaiseksi. Elintarvikkeiden jatkuvasti kallistuessa tulevaisuus muuttunee hyvinkin toisenlaiseksi. Kannattaisiko partiossa opetella muiden selviytymistaitojen rinnalla myös dyykkaamista?
On dyykkaamisesta mitä mieltä hyvänsä, sen ekologiset arvot ovat kiistattomat. Dyykkaamiseen liittyy läheisesti freeganiuden käsite. Freeganismi on "elämäntapa, jossa pyritään toisten hukkaan heittämien tarvikkeiden käytöllä minimoimaan omaa osuutta ympäristön kuormittamisesta. (--) Perusteluna on se, että ostaminen tukee eettisesti arveluttavia aloja toisin kuin jätteen kierrätys." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Roskisdyykkaus, luettu 3.11.2010)
Perustiedot dyykkaamisesta tarjoaa Dyykkarit-foorumi. Erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä dyykkaamisesta, taideavusta ja kulutusyhteiskunnasta Hanna Nikkasen kirjoittamassa artikkelissa Vippaa kymppi taitelijalle (Fifi, 01.04.2009). Maininnan ansaitsee myös todella sympaattinen YLEn tuotanto vuodelta 2002, lyhytdokumentti Dyykkarit. Idealistiset ekonuoret puhuvat kansalaisvaikuttamisesta, kannabiksesta, kommuuniasumisesta ja toki siitä dyykkaamisestakin. Ja vaikka siltä saattaisi kuvauksen perusteella vaikuttaakin, nämä tyypit eivät ole myötähäpeää herättäviä yksisilmäisiä meuhkaajia vaan rauhallisia ja sanavalmiita henkilöitä, joiden arvomaailman ajattomuus vakuuttaa.
Kuinka työryhmämme siis pärjää? Iskevätkö vartijat nilkkaan, kuka joutuu jätepuristimeen? Ja ennen kaikkea, mitä jää käteen? Sen kertoo Kudos marraskuun lopulla.
lauantai 30. lokakuuta 2010
Tästä se lähtee!
Tervetuloa!
Tarkastelet parhaillasi Kudos-lehden blogin ensimmäistä kirjoitusta. Kudos on uusi, itsenäinen julkaisu, jonka arvomaailman kulmakiviä ovat ekologisuuden ja eettisyyden ohella sitoutumattomuus, kriittisyys ja vaihtoehtoisuus. Lehden sivuilla vakavat ja kevyet aiheet vuorottelevat - tällä haavaa valmiiden juttujen pinossa lepäävät sulassa sovussa ainakin tekstit Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta ja oululaisesta ekokampaamo Vihreästä Huoneesta sekä haastattelu kierrätysmateriaalien nimeen vannovasta vaatesuunnittelija Katja Iljanasta. Monet asiat vaativat vielä hiomista, sen myönnämme, mutta suhtaudumme edessä siintävään lopputulokseen varovaisen toiveikkaasti.
Tämä blogi perustetaan marraskuun kynnyksellä, kun lehden ensinumeron julkaisuun on vielä aikaa noin kuukausi. Sivulle päivitetään työryhmän kuulumisia ja kommentoidaan lehdenteon ylä- ja alamäkiä, mutta mukaan mahtuu myös poimintoja Internetin syövereistä ja ajatuksia arkipäiviltä. Odotettavissa siis hyvinkin vaiherikas ja kiireinen, mutta myös opettavainen neljän viikon jakso. Lue ja kommentoi, kritisoi tai kiittele - punoudu osaksi Kudosta!
Tarkastelet parhaillasi Kudos-lehden blogin ensimmäistä kirjoitusta. Kudos on uusi, itsenäinen julkaisu, jonka arvomaailman kulmakiviä ovat ekologisuuden ja eettisyyden ohella sitoutumattomuus, kriittisyys ja vaihtoehtoisuus. Lehden sivuilla vakavat ja kevyet aiheet vuorottelevat - tällä haavaa valmiiden juttujen pinossa lepäävät sulassa sovussa ainakin tekstit Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta ja oululaisesta ekokampaamo Vihreästä Huoneesta sekä haastattelu kierrätysmateriaalien nimeen vannovasta vaatesuunnittelija Katja Iljanasta. Monet asiat vaativat vielä hiomista, sen myönnämme, mutta suhtaudumme edessä siintävään lopputulokseen varovaisen toiveikkaasti.
Tämä blogi perustetaan marraskuun kynnyksellä, kun lehden ensinumeron julkaisuun on vielä aikaa noin kuukausi. Sivulle päivitetään työryhmän kuulumisia ja kommentoidaan lehdenteon ylä- ja alamäkiä, mutta mukaan mahtuu myös poimintoja Internetin syövereistä ja ajatuksia arkipäiviltä. Odotettavissa siis hyvinkin vaiherikas ja kiireinen, mutta myös opettavainen neljän viikon jakso. Lue ja kommentoi, kritisoi tai kiittele - punoudu osaksi Kudosta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)